Kuulumisia

Tänään alkoi raskaudessa jo viikko 28. Aika on mennyt jotenkin niin äkkiä, joulu ja vuoden vaihde vain viuhahtivat ohi. Mutta toisaalta tuntuu, että huhtikuu on vieläkin niin kovin kaukana vaikkei todellisuudesssa äitiysloman alkuun ole kuin kaksi kuukautta.

Joulua vietimme rauhallisesti äitini luona, aattona olin vielä aamun töissä, mutta sitten sain olla useamman päivän vapaalla ja nauttia joulun pyhistä ilman kiireitä. Vaikka heti alkuunsa pitää todeta, että jotakin tärkeää joulusta jäi puuttumaan, hautausmaalla käynnistä yleensä alkaa meidän aatto, nyt kun vesisateessa vei kynttilät jäi jotakin pois tunnelmasta. Tapana on myös ollut käydä aattoiltana kirkossa, mutta nyt töiden takia se ei aikatauluun sopinut.. Ja ehkä se isoin asia, ruokalautaseltani jäivät kokonaan puuttumaan suurimmat jouluherkkuni, mäti, kraavi- ja kylmäsavulohi. :(

Joulupukki ei meillä poikennut, mutta kuusen alle oli ilmestynyt valtava määrä paketteja, siis todella valtava määrä. Lahjojen availu vei suuren osan illasta, tyttö oli aivan innoissaan, kun sai repiä papereita. Kun paketista ilmestyi vaatteita, eivät ne kiinnostaneet ollenkaan, mutta kaikki muut herättivät innostusta ja jokainen pakkaus piti avata niin että leluja pääsi heti kokeilemaan. Paketeista tuli mm legoja, nukenrattaat, siivosvaunu ja -välineet, leikkiruokia, muumi kahviastiasto, junarata, kirjoja ja niitä vaatteita tietenkin.

Neuvolassa poikkesin heti vuodenvaihteen jälkeen, kaikki ei ihan mennyt niin hyvin kuin aiemmin. Ensimmäisenä pissanäytteesä oli proteiinit plussalla ja tuli käsky toimittaa näyte labraa. Ja lääkäri määräsi puikkokuurin hiivan hoitoon, voi prkl. Kovasti ihmettelin kun mitään oireita ei ole ollut. Pidän kovasti tuosta lääkäristä, hän on perusteellinen, ammattitaitoinen ja oikein mukava. Kovasti hän kyseli voinnista ja jaksamisestani, ehdotteli jopa sairaslomaa, ajoittaisista supistuksista johtuen. Ei siellä töissä helppoa enää ole ollut ja jatkuva väsymys on riesana, mutta en kuitenkaan vielä koe tarvetta sairaslomalle. Väsymyksen ja korvavaivojen lisäksi on viime aikoina alkanut pistää vasempaa kylkeen (usein ja kunnolla pistääkin), jaloista on alkanut vetää suonta ja ajoittain myös supistellut. Toisinaan olen jo niin väsynyt näihin vaivoihin ja odottamiseen..
Sydänäänet kuuluivat hyvin, vaikka vauveli oli vauhtipäällä ja alkuun yritti kovasti karkuun! Liukasliikkeiseksi kaveriksi lääkärikin "mauria" nimitti.. :) Sf-mitta oli 23,5cm, mintusta noin viikkoa myöhemmin mitta oli 21cm. Vaa-alle menoa pelkäsin myös kovasti, olin varma, että joulun syömingit ja suklaat näyttäisivät hurjaa lukemaa, mutta ei se kymmenluku vielä vaihtunutkaan, onneksi! Pissanäytteen perään soittelin parin päivän päästä ja onneksi se oli puhdas.

Joulun jälkeen olemme myös ehtineet hankkia vauvalle odotusajan vakuutuksen IF:stä, saman kuin aiemminkin hankimme. Tytön kanssa emme ole vieläkään vakuutusta tarvinneet, mutta eihän sitä koskaan tiedä, minusta on parempi olla varautunut etukäteen. 

Perjantaina töistä palatessani postilaatikossa odotti iloinen yllätys, kun postista oli tullut paketin saapumisilmoitus,  Äitiyspakkaus oli haettavissa!! Jee! (kuva kelan sivuilta) 
En ollut sitä vielä osannut lainkaan odottaa, todella nopeasti se tälläkertaa tuli. Viimeksi odotin kuin kuuta nousevaa ja kelan päätöksetkin tulivat pari viikkoa ennen kuin itse paketti. Nyt ne olivat laatikossa kaikki yhtäaikaa. Postissa tietenkin piti käydä heti, että pakettia pääsi penkomaan. Kelan sivuilta olin etukäteen jo pakettiin tutustunut, mutta onhan se ihan eri asia. Kovasti poikamainen tämäkin pakkaus mielestäni on. Mintulla jäi suurinosa paketin vaatteista käyttämättä ja niin kävisi varmasti nytkin, jos tulokas olisi tyttö. Pojan päälle kyllä sopivat minusta hyvin, joskin itse en ollenkaan pidä pakkauksen turkoosista enkä keltaisesta asusta, samointein joutavat kiertoon.