Vauva-lehden raskaustesti 39+0

Enää viikko laskettuunaikaan! :) 

Innostuin vielä tekemään vauva-lehden raskaustestin, huomasin että kysymykset ovat parin vuoden takaisesta vaihtuneet. Täältä löytyy edellisen odotuksen vastaukset.

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Ei ole ollut kumpiakaan, kaikki on mistunut ihan samaan tapaan kuin ennen raskauttakin. Kaikki makea on kyllä ollut suurta herkkua ja kaupassa onkin ollut vaikeaa kiertää karkkihyllyt.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Raskauden puolenvälin jälkeen oli vaihe jolloin näin mitä ihmeellisempiä unia harvase yö. Nyt olen nähnyt unia harvemmin, enkä synnytyksestä vielä kertaakaan.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään. 
Lähin työtoverini (muutenkin hyvä ystäväni) arvasi asian heti ja toiselle (hänkin raskaana) kerroin jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä. Muuten en asiasta puhunut. Pomolle taisin kertoa joskus joulukuulla ja muiden tietoon asia tuli mahan kasvaessa ja juorujen voimalla, kun ensimmäiset uskalsivat asiaa tulla utelemaan.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Valokuvia on otettu viikottain noin viikosta 26 asti. Kuvista on ollut mukava seurata vatsan kasvua ja vertailla edelliseen raskauteen. Olenkin huomannut kuinka erimalliset raskausmahat ovat olleet. 

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
No en todellakaan, kaikkea muuta! Odotan kovasti saavani oman kroppani takaisin.

Pesänrakennusviettini on herännyt.
Ei kyllä ole, pesää rakennettiin antaumuksella esikoista odottaessa. Nyt olen ollut niin väsynyt ettei mitään ylimääräistä ole mieleen mahtunut.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
En ole murehtinut oikeastaan mitään. Toki välillä mielessä on käynyt erimoisia asioita, mutten ole niitä suuremmin jäänyt miettimään.

Itkeskelen katsoessani televisiota.
En tv:tä katsoessa, mutta väsymyksestä ja alakuloisuudesta johtuen itku on kyllä ollut herkässä.

Olen stressannut imetyksen sujumista.
En ole, esikoisen kanssa alku oli todella hankala, mutta siitä selvittiin niin eiköhän se nytkin luonnistu.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
En pidä sitä hyvyyden mittarina, kaikilla ei ole mahdollisuutta olla kotona niin kauaa kuin toisilla. Esikoinen aloitti päiväkodissa ollessaa 1v4kk eikä se mielestäni ollut  liian aikaisin.

Tiedän miten haluan synnyttää.
En tiedä! Minulla ei ole suunnitelmia eikä toiveita mietittynä, tilanteen mukaan mennään ja luotan kätilöiden ammattitaitoon. Edellinen synnytys sujui hyvin, joten jotakin samankaltaista ehkä odotan.

2,5-vuotias

Voi miten aika onkaan mennyt nopeasti, meidän pieni päivänsäde on jo 2,5-vuotias!! 2,5 vuotta äitinä ja tuntuu että juurihan se muru vasta syntyi ja opetelimme ihmeellistä vauva-arkea..

Tälläisen nyytin saimme silloin syliimme

ja tälläiseksi hän on kasvanut!

"Mintulta" löytyy tempperamenttia ja omaa tahtoa toisinaan liiaksikin, mutta hän on myös herkkä ja huomaavainen. 
Ja todella tarkka, huomaa heti jos jokin asia on erilailla kuin ennen. Mummulassa oli esimerkiksi uusi matto niin tyttö huomasi sen heti, toisin kuin minä ja kerran kun mummu tuli kylään sanoi tälle heti, että "sinulla on uusi pipo, se on kaunis" :) 
Tyttö on reipas ja iloinen, niin halutessaan myös todella omatoiminen, osaa itse pukea haalarin ja laittaa kengät jalkaan, myös housut saa vedettyä jalkaan. Kylpyyn mennessä myös riisuminen sujuu todella reippaasti. Potalla hän toisinaan käy ihan itse, eikä potan tyhjennys ja huuhtelukaan tuota ongelmia.

Tyttö on pieni papupata, tarinaa tulee paljon ja kokoajan. Tyttö osaa vaikka kuinka monta lastenlaulua ja lauleleekin touhujensa lomassa paljon. Mm. ihme ja kumma, muumihumppa, tuiki tuiki tähtönen, viisi pientä ankkaa ja hämähämähäkki osataan ulkoa. Lempipuuhia ovat legoilla rakentelu, palapelien teko (jossa on muuten todella hyvä), junaradalla leikkiminen, ruoanlaitto omalla hellalla, ulkoilu, kylpeminen ja tv:n katselu, mm Kaapo ja Muumit on lemppari ohjelmia. Kaikissa kotitöissä on aina innokas auttamaan, ruokaa tehdään yhdessä, samoin laitetaan pyykit pesuun ja ripustetaan kuivumaan. Lumityöt ja autonpesukin on tytöstä oikein hauskaa hommaa, imuroinnista ja lattianpesusta puhumattamaan.. :) 

Helmikuulla aloimme opetella kuivaksi ja nopeaan tahtiin pääsimmekin kokonaan eroon vaipoista. Useampaan viikkoon en muista että olisi enää vahinkoa sattunut! :) Sitä ensimmäistä en kyllä koskaan unohda, tyttö nojasi sohvapöydän reunaan ja nosti jalkaa kuin koira, samalla huusi "äiti apua, pissa tulee" ja niin se tulikin, iso lätäkkö lorisi jalkaa pitkin matolle...

Tyttö odottaa kovasti isosiskoksi tuloa ja vauvasta puhuu paljon. Neiti sanooo että hänestä tulee "isokisko" sitten kun vauva syntyy. Viimeksi kun eräs tuttava asiasta kyseli, tyttö totesikin että hänestä tulee "sisilisko"! :) Taisi mennä vähän sanat sekaisin, mutta niin ihanasti todettu. Tällä hetkellä hänestä kaikista hauskinta on painella minun napaa ja todeta, että "vauva työntää äidin navan ulos". ;)  En tiedä kuinka käy kun vauva syntyy, ymmärtääkö tyttö oikeasti mitä se tarkoittaa? Toisaalta ajattelen, että hänestä tulee oikein hellä hoitaja vauvalle ja auttaa minua paljon, mutta toisaalta pelkään että mustasukkaisuus nostaa päätään pahemman kerran ja hänestäkin tulee jälleen vauva..

Vointia taas

Tänään mennään raskaudessa jo viikolla 37 + 1, kyllä se aika vaan kuluu pikkuhiljaa vaikkei minusta siltä tunnu ollenkaaan. Edessä olevat noin kolme viikkoa tuntuvat pitkiltä, mutta taaksepäin kun ajattelee, aika on kulunut todella nopsaa, nyt olen kotonakin ollut jo kuukauden. 
Vointini on vaihdellut paljon, on hyviä päiviä ja sitten todella vaikeita päiviä. Paljon en kehuttavaa kuitenkaan tämän hetkisestä voinnistani keksi. Väsymys on jotakin käsittämätöntä, suurimman osan päivästä vietän sohvalla makoillen. Paljon en jaksa tehdä, eikä paljoa tarvitse touhuta, kun jo alkaa supistella. Supistukset eivät ole varsinaisesti kivuliaita, mutta eivät ne mukaviltakaan tunnu. Mieli on edelleen maassa ja kyyneleet herkässä, mikä johtunee paljolti väsymyksestä. Toisinaan tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, kun tytön kanssa en kertakaikkiaan jaksa touhuta niinkuin ennen. Tyttö on päivät tarhassa, jolloin saan ottaa rennosti ja kerätä voimia illaksi. Ukko on kyllä ihana, kun hän kotona ollessaan jaksaa keksiä vaikka mitä touhua tytön kanssa ja passittaa minua lepäämään. Harmi vain, vuorotyön takia ukko ei ole läheskään joka ilta kotona..

Neuvolassa aina tästä jaksamisestani puhutaan paljon. Lääkäri käynnin yhteydessä mitattu hemoglobiini näytti hurjaa lukemaa 88, vaikka rautatabletteja olin jo jonkin aikaa syönyt. Sain käskyn tuplata raudan määrän ja mennä verikokeisiin, joilla todellinen Hb tarkistetaan. Uhkakuvaksi annettiin sairaala reisssu ja rautatankkaus suoraan suoneen. Labravastaukset olivat kuitenkin iloinen yllätys, kun Hb oli 114. Matala, mutta ei liian matala kuitenkaan. huh Väsymys on ollut jo kauan samanlaista, joten hemoglobiinin tasainen lasku ei sitä yksin selitä.

Paljon on muitakin vaivoja kiusanani, korvat ovat edelleen lukossa  ja siitä johtuen nenäkin vuotaa kokoajan. Vessassa saa juosta usein, yöllä pissahätä herättää vähintään kahteen kertaan enkä sitten aina saa unta heti. Hyvää asentoa saa hakea, vatsa painaa, selkään sattuu ja lonkkia särkee. Vauva painaa jo haaravälissä, ajoittain nivustaipeisiin sattuu hurjasti ja toisinaan vauva painaa jotakin hermoa niin että viiltävä kipu heijastuu pakaraan ja sisäreiteen. Kävelykin on ajoittain aika lyllellystä.

Neuvola käynneillä ovat muuten kaikki mittaukset olleet kunnossa:
pissat puhtaat, verenpaineet hyvät, sydänäänet kuuluneet hyvin, syke 140-150 välillä. Kasvua tapahtunut tasaisesti, viimeisin sf-mitta 31cm. Minkäänlaista vauvan painoarviota en ole saanut, lääkärin mukaan sopivan kokoinen.. :) Itse olen painoa saanut lisää ensimmäisestä neuvola käynnistä 13kg, samanverran kuin edelliskerralla kaikkiaan..

Tässä vielä jokunen mahojen vertailukuva:

 

Minusta mahat ovat näissä kahdessa raskaudessa olleet aivan erilaiset. Vai mitä olette mieltä? 

Onko toinen selkeästi tyttömaha ja toinen poikamaha??

Nyt tämä Maurin maha on paljon matalemmalla..