Niin se aika vierii, nyt mennään jo viikolla 12. Kuukausi takaperin kävin ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja nyt jännitän huomista ultraa. Nyt toisella kerralla neuvolaan soittaminen ei jännittänyt ollenkaan eikä perhosia ollut vatsassa kun sinne astelin. Tuttu ihminen oli vastassa ja tiesin mitä tuleman piti. Aikalailla turhantuntuinen reissu sanoisin, ensimmäistä odottaessa muistan kuinka olin pettynyt käyntiin. Tivattiin vain ruokatottumuksia eikä mitenkään tarkistettu olenko oikeasti raskaana...
Aika on kulunut aikalailla nopeasti, emme ole vielä kertoneet kenellekään raskaudesta. Ja loppujenlopuksi salaisuuden pitäminen on ollut paljon helpompaa kuin esikoista odottaessa. Olen voinut kaikinpuolin hyvin, ihan normaali on ollut olo, joskin väsymys on valtava. Voisin vain nukkua, nukkua kellon ympäri ja silti vain väsyttää. Väsynyt olin viimeksikin, mutta voin myös pahoin, etenkin illat olivat kamalia silloin. Onneksi nyt ei semmoista ongelmaa ole! Edelliskerralla kärsin myös loppuraskaudesta (loppukesästä), siitä että korvat olivat päivittäin lukossa. Vaiva oli kamala, humisi vain päässä eikä sille voinut tehdä mitään. Silloin en osannut ajatella sen johtuvan raskaudesta, kävin työterveydessä valittamassa korvia, että mikä on vikana. Hoitaja sanoi ettei yhtä puhtaita korvia ole nähnyt koskaan ja laittoi minut lääkärille. Nuori mieslääkäri tuumaili hetken ja sanoi ettei korvissani ole mitään vikaa. Totesi sitten että taidan olla raskaana (mikä ei kovin vaikeaa silloin enää ollut havaita), ja jatkoi ettei raskaana olevista naisista paljon tiedä, mutta silloin turvotusta ilmenee jokapaikassa ja epäili vaivan johtuvan siitä. No mitenkäs nyt kävi, ei varmaankaan mennyt positiivisesta testistä paljon viikkoa kauempaa, kun korvani humahtivat lukkoon, voi prkl! Vaiva on jälleen lähes päivittäistä ja kestää aina todella kauan. :( Välillä ajattelen, että voisin vaikka välillä oksentaakin, jos korvavaivasta pääsisi eroon niin kamalaa se on.
Muuta mitä alkuraskaus on tuonut tullessaan on yliherkkä nenä. Kaikki tuoksut tuntuvat voimakkailta ja etenkin punajuuri saa minut voimaan pahoin. Huomattavimpana muutoksena on kokonsa tuplanneet rinnat. Minulla on aina ollut pienikokoiset rinnat, jotka imetyksen jälkeen pienenivät entisestään. Joskus nauroin ukolle niiden kohta katoavan maailmankartalta. Kesällä jouduin juuri ostamaan pienempi kokoisia rintaliivejä ja nyt sitten äkisti en niihin mahdukaan. Onneksi nyt ei ole ollut mitään tyttöjen saunailtaa, koska kaikki ystäväni olisivat tämän muutoksen heti hoksanneet. :)
Huomenna on päivä 12 + 2 ja hartaasti odotettu ultra. Vaikka toisella kerralla en vielä mitään ole jännittänyt niin kyllä se ultra vaan taas jännittää. Niin kovasti odotan, että saan nähdä masuasukkini ja tietää kaiken olevan kunnossa. Tuntuu sitten todellisemmalta tämä odotus! Oletan, että tälläkin kerralla laskettua-aikaa siirretään johonkin suuntaan, viimeksi meni eteenpäin viikolla. Nyt saattaa siirtyä vielä enemmänkin, kun minulla ei mitään säännöllisyyttä kierrossa ollut. Mutta eipä se minua haittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti