maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vointia taas

Tänään mennään raskaudessa jo viikolla 37 + 1, kyllä se aika vaan kuluu pikkuhiljaa vaikkei minusta siltä tunnu ollenkaaan. Edessä olevat noin kolme viikkoa tuntuvat pitkiltä, mutta taaksepäin kun ajattelee, aika on kulunut todella nopsaa, nyt olen kotonakin ollut jo kuukauden. 
Vointini on vaihdellut paljon, on hyviä päiviä ja sitten todella vaikeita päiviä. Paljon en kehuttavaa kuitenkaan tämän hetkisestä voinnistani keksi. Väsymys on jotakin käsittämätöntä, suurimman osan päivästä vietän sohvalla makoillen. Paljon en jaksa tehdä, eikä paljoa tarvitse touhuta, kun jo alkaa supistella. Supistukset eivät ole varsinaisesti kivuliaita, mutta eivät ne mukaviltakaan tunnu. Mieli on edelleen maassa ja kyyneleet herkässä, mikä johtunee paljolti väsymyksestä. Toisinaan tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, kun tytön kanssa en kertakaikkiaan jaksa touhuta niinkuin ennen. Tyttö on päivät tarhassa, jolloin saan ottaa rennosti ja kerätä voimia illaksi. Ukko on kyllä ihana, kun hän kotona ollessaan jaksaa keksiä vaikka mitä touhua tytön kanssa ja passittaa minua lepäämään. Harmi vain, vuorotyön takia ukko ei ole läheskään joka ilta kotona..

Neuvolassa aina tästä jaksamisestani puhutaan paljon. Lääkäri käynnin yhteydessä mitattu hemoglobiini näytti hurjaa lukemaa 88, vaikka rautatabletteja olin jo jonkin aikaa syönyt. Sain käskyn tuplata raudan määrän ja mennä verikokeisiin, joilla todellinen Hb tarkistetaan. Uhkakuvaksi annettiin sairaala reisssu ja rautatankkaus suoraan suoneen. Labravastaukset olivat kuitenkin iloinen yllätys, kun Hb oli 114. Matala, mutta ei liian matala kuitenkaan. huh Väsymys on ollut jo kauan samanlaista, joten hemoglobiinin tasainen lasku ei sitä yksin selitä.

Paljon on muitakin vaivoja kiusanani, korvat ovat edelleen lukossa  ja siitä johtuen nenäkin vuotaa kokoajan. Vessassa saa juosta usein, yöllä pissahätä herättää vähintään kahteen kertaan enkä sitten aina saa unta heti. Hyvää asentoa saa hakea, vatsa painaa, selkään sattuu ja lonkkia särkee. Vauva painaa jo haaravälissä, ajoittain nivustaipeisiin sattuu hurjasti ja toisinaan vauva painaa jotakin hermoa niin että viiltävä kipu heijastuu pakaraan ja sisäreiteen. Kävelykin on ajoittain aika lyllellystä.

Neuvola käynneillä ovat muuten kaikki mittaukset olleet kunnossa:
pissat puhtaat, verenpaineet hyvät, sydänäänet kuuluneet hyvin, syke 140-150 välillä. Kasvua tapahtunut tasaisesti, viimeisin sf-mitta 31cm. Minkäänlaista vauvan painoarviota en ole saanut, lääkärin mukaan sopivan kokoinen.. :) Itse olen painoa saanut lisää ensimmäisestä neuvola käynnistä 13kg, samanverran kuin edelliskerralla kaikkiaan..

Tässä vielä jokunen mahojen vertailukuva:
 
Minusta mahat ovat näissä kahdessa raskaudessa olleet aivan erilaiset. Vai mitä olette mieltä? 
Onko toinen selkeästi tyttömaha ja toinen poikamaha??
Nyt tämä Maurin maha on paljon matalemmalla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti