Enää viikko laskettuunaikaan! :)
Innostuin vielä tekemään vauva-lehden raskaustestin, huomasin että kysymykset ovat parin vuoden takaisesta vaihtuneet. Täältä löytyy edellisen odotuksen vastaukset.
Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Ei ole ollut kumpiakaan, kaikki on mistunut ihan samaan tapaan kuin ennen raskauttakin. Kaikki makea on kyllä ollut suurta herkkua ja kaupassa onkin ollut vaikeaa kiertää karkkihyllyt.
Olen nähnyt erikoisia unia.
Raskauden puolenvälin jälkeen oli vaihe jolloin näin mitä ihmeellisempiä unia harvase yö. Nyt olen nähnyt unia harvemmin, enkä synnytyksestä vielä kertaakaan.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Lähin työtoverini (muutenkin hyvä ystäväni) arvasi asian heti ja toiselle (hänkin raskaana) kerroin jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä. Muuten en asiasta puhunut. Pomolle taisin kertoa joskus joulukuulla ja muiden tietoon asia tuli mahan kasvaessa ja juorujen voimalla, kun ensimmäiset uskalsivat asiaa tulla utelemaan.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Valokuvia on otettu viikottain noin viikosta 26 asti. Kuvista on ollut mukava seurata vatsan kasvua ja vertailla edelliseen raskauteen. Olenkin huomannut kuinka erimalliset raskausmahat ovat olleet.
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
No en todellakaan, kaikkea muuta! Odotan kovasti saavani oman kroppani takaisin.
Pesänrakennusviettini on herännyt.
Ei kyllä ole, pesää rakennettiin antaumuksella esikoista odottaessa. Nyt olen ollut niin väsynyt ettei mitään ylimääräistä ole mieleen mahtunut.
Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
En ole murehtinut oikeastaan mitään. Toki välillä mielessä on käynyt erimoisia asioita, mutten ole niitä suuremmin jäänyt miettimään.
Itkeskelen katsoessani televisiota.
En tv:tä katsoessa, mutta väsymyksestä ja alakuloisuudesta johtuen itku on kyllä ollut herkässä.
Olen stressannut imetyksen sujumista.
En ole, esikoisen kanssa alku oli todella hankala, mutta siitä selvittiin niin eiköhän se nytkin luonnistu.
Hyvä äiti on kotona pitkään.
En pidä sitä hyvyyden mittarina, kaikilla ei ole mahdollisuutta olla kotona niin kauaa kuin toisilla. Esikoinen aloitti päiväkodissa ollessaa 1v4kk eikä se mielestäni ollut liian aikaisin.
Tiedän miten haluan synnyttää.
En tiedä! Minulla ei ole suunnitelmia eikä toiveita mietittynä, tilanteen mukaan mennään ja luotan kätilöiden ammattitaitoon. Edellinen synnytys sujui hyvin, joten jotakin samankaltaista ehkä odotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti